Mää oon sen Kallen morsein. Tai kyl me ollaa jo käyty vihilki, mut Kalle sannoo mua silti morseimeks. Nyssen ei tartte ennää juasta kylil muitten naisten peräs ko mää pirän siit hualt koton.

Mää oon kova tekkeen käsitöit. Teen sitä hommaa iha tyäkseni. Pualen kyllää taita kulkee joku mun tekemä vaate päälläns. Jossei muuta ni ainaki sukat. Nymmää kuron Kallel saapassukkii.

Huushollihommiakin tarttee välil tehrä. Sillon tullee laitetuks liinanenki päähä. Kyl kallen huusholli tarttee pittää kunnos,  ko se o nii mukava miäs.

Eile mul kyl jäi huushollihommat keske ko tuli resitentinvaalit telkkarist. Heivautin vaa hartiahuivi niskaa ja aloi toljottaa. Ei tullu iha viä selväks kuka o seuraava resitentti. Kaks miäst pääsi kakkoskiarroksel. Molemmat o viisait miähii, saas nährä kui täs käy.

"Jaahah, tairan ol tämän aamu ensmäine. Nonii, mistäs jyvist alottasin, noist ku o puronnu maaha vai näist ku o viä tääl ylhääl..."

"Ai tual tullee naapuri suulas Sinitintti, voi ei..." " Kato moi Tintti, kuis hurisee? Millai sää näi aikasee oot ylös päässy? Hei tääl onki viä hyvi ruakaa jälel, tos naapuri puskas ruppee talipallot haihtuu."

"Hei kamut, tulkaa tän, tääl piisaa viä kauroi!"

"Katomoi, viäläks sääki Tintti oot henkis? Ei sitte nähtykää ko viimeks eile. No emmä ny tiä onk tääl nii kauheest kauroi. Sais tuara toi eukko tual kopi sisäl kyl lissää. Hei henkilökunta, lissää sapuskaa!"

Ja henkilökunta vei.

Sopivasti ennen adventtiaikaa löysin Piirongin vihjeestä saksalaisen blogin adventikalenterin, jossa seurattiin joulun lähestymistä huivia neulomalla. Joka paivä 1.12. lähtien jouluaattoon asti ilmestyi uusi kuvioneuleohje ja se oli tarkoitus tietysti neuloa ilmestymispäivänään. Saksankielisen ohjeen lisäksi blogissa oli onnekseni myös englanninkielinen versio, tuo saksalainen käsityöslangi kun ei ole ihan hallinnassa. Pysyin hyvin päivätahdissa Itsenäisyyspäivään asti, mutta sitten pukkasi koulu- ja sen päälle työkiireet, joten huivi valmistui vasta Loppiaisaattona. Oma hidasteensa oli pienet helmet, joita pujoteltiin jokaisen päivän välikerroksiin. Ohjeen langaksi suositeltiin saksalaista lankaa, mutta koska varastoissani oli reilusti virolaista meleerattua melkein saman vahvuista lankaa, päätin väsätä huivin siitä. Lopputuloksena oli oli hieman reilumman kokoinen huivi kuin ohjeessa, vaan sittempä on lämmikettä.

Huomenna käännän ooppelin nokan kohti pohjoista ja koulua. Opiskeluaskareet jatkuvat taas.

Koska koulun penkiltä hyökkäsin melkein suoraa päätä töihin omaan työpaikkaani, muutoksessa meni aikataulut sen verran sekaisin, että viime vuoden viimeiset työt jäivät päivittämättä. Nyt korjaan asian, siis parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Koulussa viimeinen tuotteen valmistamisen kurssi oli askartelumenetelmät. Vaikka sen kooksi oli määritelty vain 1 opintoviikko, tuntui silti, että opemme pisti meidät väkertämään ainakin kolmen edestä. Askartelu ei ole koskaan ollut ihan miunmaun mukkaista hommaa, joten manasin yhden jos toisenkin kerran liiman kanssa prätäämistä ammattisivistäjän virnuillessa vieressä. Kaikkea en kelpuuta postaukseen, mutta jotain sentään. Niitä, joissa on vähiten liimaamista...

Ekaksi saimme vääntää rautalangasta ihan mitä lystäsimme. Tätä hommaa olin harrastanut aiemminkin, joten keskityin nyt niihin juttuihin, mitä en ollut aiemmin oikein haltsannut. Siis mm. koukeroihin. Niitä möhköhelmillä yhdistelemällä syntyi tällainen koristus makuuhuoneen ikkunaan.

Rautalangasta tuli väännettyä yksi tuote oikein tarpeeseenkin. Aiemmin vieraani eivät ole oikein tienneet minkä kämpän ovikelloa rivarissamme soittaisivat, kun ovat tulleet eka kertaa kylään. Siispä nyt väänsin nimikyltin rautalangasta, eikös niin pidä tehdä, jos ei muuten hoksaa?

Aiemmin en ole pahemmin soittovempaimia tehnyt, mutta nyt syntyi. Pahviputkeen tuli kopotettua yksi jos toinenkin naula sadesoitinta varten, mutta se ei oikein sykähdyttänyt. Vaan rumpu, se se vasta on jotain. Ensin krakleerasin ruukun ja sitten pingotin poronnahan sen päälle. Kuivuttuaan alkoi soida komiasti. Pingotuslangan päihin solmin vielä vähän makrameta helmien kera.

En ole ikinä ennen kokeillut servettitekniikkaa, ilmeisesti liimainhoennakkoluuloni takia. Nyt kuitenkin jotenkin innostuin aiheesta. Laatikon kansien ja reseptimapin lisäksi tuli väsättyä tämmöinen "lääkepullo", jonka servetti on peräisin yhden koulukaverin pojan synttäreiltä. Vain sisältö puuttuu...

Kokeilimme olkitöitäkin, mutta materiaali ei ollut parasta mahdollista laatua. Siispä päätin väsätä himmelini putkihelmistä. EI ihan heti halkea olki.

Sitten niihin, joita ei voinut edes julkistaa ennen joulua. Yhden joulukuun viikonlopun vietin Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen kirjansidonnan kurssilla. Opiskelun aiheena  oli japanilainen kirjansidonta. Siinä pystyy käyttämään vanhat palat tapeteista ja sitomaan vaikka joulukortit yhteen tms. Tässä kurssin tuotoksia, joista osa kulkeutui pukinkonttiinkin.

Kuvioimme myös papereita ja kartonkia kurssilla kirjansidontaan sopiviksi. Tässä yksi esimerkki, ns. japanilainen tilikirja, jonka kannen olen kuvioinut telalla. Japanilaisesta tyylistä poiketen värkkäsin tähänkin makrameta sidontalankoihin.

Yksi koulumme mukavia puolia on, että pääsee mukaan lyhytkursseille, joita toiset opiskelijat pitävät opetusharjoituksinaan. Siellä mm. syntyi syksyn mittaan saippuaa. Kiinnostavaa hommaa, mutta koska hommassa käsitellään mm. lipeää, vaatii hyvän tuuletuksen. Siispä taidan väsätä semmoisia lisää ensi kesänä terassilla.

pukinkontissa. Nyt pysyy kamera paikallaan kynttilääkin kuvatessa.

Hyvää Uutta Vuotta 2012!